Historia

Lagerbladin synty

Ei ihan kaikkea mutta melkein - Timo Luotonen heittäytyi seikkailuun, missä mahdottomasta tuli mahdollista

Lagerblad Foods Oy:n osakas Timo Luotonen aloitti työt yhtiössä vuonna 1999, kun matkailualan kehittäjä Petri Laukontaus etsi puskaradion kautta osaajaa innovatiiviseen ruokatuotealan yritykseensä. 1990-luvun lopulla matkailualan kehittämisen ammattilaisilla ei ollut liiaksi töitä tarjolla Suomessa, ja Laukontaus olikin alkanut kehitellä itselleen uraa ruoanvalmistuksen parissa. Ennen opintojaan hän oli jo testaillut kastikkeita lähipitserian tarpeisiin isänsä autotallissa.

Timo oli Lagerbladin kautta aikain ensimmäinen työntekijä. Hän oli ennen aloittamistaan uransa nousukiitovaiheessa; Ravintola Paasitornin keittiöpäällikkö ja linnanjuhlien 2. keittiömestari vuonna 1996-1998. Paasitornissa Luotosen ja Laukontauksen polut kuitenkin kohtasivat käänteentekevästi, kun innokas ruokatuoteinnovaattori kävi esittelemässä ideoitaan ja tarjosi osaamistaan keittiömestarin avuksi. Taakse jäi keittiömestarin selvä urapolku, tilalle astuivat uudet mielenkiintoiset haasteet.

– Alussa oli valtava into tehdä. Kaikkea orastavaa yritystoimintaa ohjaava kysymys oli, pystytäänkö tekemään teollisesti valmistettua elintarviketta ilman, että se vaikuttaa teolliselta. Se oli koko yrityksen clou - ja on edelleen, Timo muistelee.

Huikea tekemisen meininki

Ensimmäisiä asiakkaita olivat fine dining -ravintolat, hotellit ja Finnairin business-luokka. Yrityksen ensimmäinen tuote oli suklaamarkiisi, jota vieläkin kysellään. Lisäksi yhtiö teki itsensä tunnetuksi terriineillä, pateilla ja jälkiruoilla. Finnairin mukaantulo varmisti yrityksen toiminnan jatkuvuuden ja kehitystyön ensimmäisinä vuosina. Ilman melkeinpä hullun tekemisen vaihetta Luotosen mukaan Lagerbladia ei tänä päivänä kuitenkaan olisi.

– Tekemisen meininki oli todella kova, jopa ehkä liian kova. Eräänä yönä valmistettiin Finnairin tarpeisiin jopa 40 tuotetta, joista jopa 27 meni läpi eli ruoka-annoksiksi business-lentojen menulistoille.

Vimmaisen tekemisen alun jälkeen alettiin pikkuhiljaa palkata lisää osaavia käsiä myytyjen tuotekonseptien valmistamiseen.

– Olimme silloin jo ammattikeittiön ja teollisuuslaitoksen välimuoto. Palkkaamiemme ihmisten oli helppo tulla maailmaamme, koska gastronominen maailma, missä mekin jatkuvasti toimimme, oli keittiössä töitä tehneelle tuttu. Teollinen valmistusprosessi ja juuri oikeassa rajapinnassa pysyminen toi samalla uutta. ”Eioota” emme myyneet ja pidimme aina lupauksemme; se oli tärkein keinomme ansaita asiakkaidemme luottamus.

Funkismakkara ja muita ihmetekoja

Pitkään Lagerblad halusi toteuttaa ravintoloiden tuoteajatuksia ja joskus jopa -aivotuksia, koska haluttiin oppia ja kokeilla rajoja. Siinä tultiin kuitenkin jossain vaiheessa tien päähän ja tajuttiin, mikä tekeminen on tuottoisinta ja mihin kannattaa satsata.

– Meille oli hyvää vauhtia kertymässä mainetta sinä talona, joka tekee silloin, kun muut eivät pysty tai halua. Se sitoi liikaa resurssejamme yksittäisiin pikatilauksiin. Aloimme haluta varmempaa, isompaa ja ennustettavampaa kauppaa, joka lisäksi oli erikoisosaamistamme.

Lagerbladissa opittiin ensimmäisten vuosien aikana korvaamattomia läksyjä asiakkailta, mm. se että asiakkaiden kovalla ja tinkimättömällä työllä ansaittu luottamus säilyy, kun rehellisesti ja perustellen kerrotaan, miksi joku työ ei nyt tällä kertaa onnistu.

– Se helpotti hiukan työn ylimääräistä kuormittavuutta, päästiin tasaisempaan ja tuottavampaan tekemiseen. Uskoimme silloin ja uskomme nyt kumppanuuteen ja yhdessä tekemiseen: laaja-alainen yhteistyö, avoimuus ja rehellisyys ovat avainasemassa.

Silti edelleen saattaa tulla todella innovatiivisia tuotekehityspyyntöjä.

– Esim. makkara, jonka pitäisi maistua Helsingiltä ja tervalta, sekä olla samalla osittain luomua ja funkkista. Kyseisestä tuotteesta tehtiin aikanaan neljä versiota ja lopulta oli vedettävä raja luonnosteluun. Viimeinen versio kuitenkin hyväksyttiin pienenpienellä muutoksella ja hyvinkin tunnepohjaisesta briefauksesta päästiin kuin päästiinkin maaliin, Luotonen hymyilee.

Maailma muuttuu ja yritys sen mukana

Vuonna 2002 Lagerblad alkoi tuottaa myös Finnairin turistiluokkaan kahta lämmintä ruoka-annosta, joista saatiin hyvää asiakaspalautetta. Vuoden 2001 WTC-katastrofin johdosta kansainvälinen lentoliikenne kärsi kuitenkin isoja tappioita ja se heijastui myös ruokatuotepuolelle business-luokassa.

– Samoihin aikoihin tuoretuotteiden puolella törmättiin tukun vaatimuksiin pidemmistä kelpoisuusleimoista. Saimme terriineille pastöroimalla kuukauden säilyvyysaikaa, mutta se ei riittänyt ja pakasteterriinit puolestaan eivät vastanneet maulle asettamiamme laatuvaatimuksia.Niinpä terriinien valmistaminen lopulta lopetettiin vuonna 2003.

Monen muutoksen summana Lagerblad siirtyi lounasravintola ja -tuotepuolelle. Alettiin tehdä perusliha-, lammas- ja riistapullia sekä jauhelihavalmisteita ylimalkaan. Samoihin aikoihin 2000-luvun alussa yhtiö sai Chipsters Oy:n jakelutiekumppaniksi; kanavaksi myyntiin ja markkinointiin, mikä mahdollisti valtakunnallisen jakelun. Yhteistyö käynnistyi todenteolla vuonna 2003. Myös yhteistyö Heinon Tukku Oy:n kanssa käynnistyi 2000-luvun alussa.

Itse tehdyn linja pitää muutoksissakin

Yhtiön tuotannossa siirryttiin raakapakasteisiin ja tarina jatkui alun perin valitulla itse tehdyn valmisteen linjalla, mutta hienostoravintoloista oli siirrytty lounasruokailuun.

– Samalla investoitiin. Kaikki ylimääräinen sisään tuleva raha sijoitettiin uuteen ja paremmin omaan toimintaan soveltuvaan laitekantaan sekä muuhun yrityksen kehittämiseen.

Chipstersin kanssa mietittiin vähittäiskaupan mahdollisuuksia, mm. palvelutiskejä. Kaupan palaute oli hyvää ja tuotteet haluttiin kypsinä. Vuonna 2002 yhtiöön ostettiin Helge Heralan vanha leipomouuni ja kaupalle suunnattuja tuotteita alettiin kypsentää sillä. Vuonna 2004 asennettiin yrityksen ensimmäinen uunilinja ja Gastro-messuilla lanseerattiin kypsät kotiruokakomponentit, jotka saivat heti hyvän vastaanoton.

Vanhaa vaalien ja uuteen siirtyen: kotiruokakomponentit kauppoihin

Vuonna 2006 Lagerblad muutti vanhoista tiloista uusiin, nykyisiin tiloihin. Tuolloin syntyi näihin aikoihin saakka pitänyt linjapäätös tehdä eri tuotemerkeille kotiruokakomponentteja. Tätä linjausta vauhditti kumppanuus Finduksen, Valion ja Kespron kanssa, mikä myös siivitti uusiin ja parempiin tiloihin siirtymistä. Yhtiöön osakkaaksi mukaan tulleen Wille Rosenlewin sijoittaman yksityisen rahan turvin siirto uuteen tuotantolaitokseen onnistuikin, ja siirron seurauksena Lagerbladin toiminta alkoi kuin uudelta aukeamalta. Uudet tilat ylittivät EU-lainsäädännön vaatimukset ja yhtiölle myönnettiin ISO 22000 -laatusertifikaatti.

Vuonna 2007 palkattiin toimitusjohtajaksi Mika Lindfors, joka oli aiemmin ollut Pajuniemi Oy:n toimitusjohtaja. Yhtiössä päästiin heti nauttimaan ammattitaitoisen toimitusjohtajan hyvästä otteesta.

– Perustajajäsen Petri lähti perustamaan omaa uutta leipomoyritystä CoQuusia vuonna 2008. CoQuus oli hänen silmäteränsä vuosina 2008-2014. Vuonna 2015 Petri perusti Suomen Jäätelö Oy:n, joka on nyt hänen uusin silmäteränsä.

Elämäntapa – hyvässä ja pahassa

Luotosen mukaan Lagerblad ei ole vain työpaikka vaan se on elämäntapa: yksikään ihminen ei tee yksin mitään vaan kaikki syntyy yhdessä kuin suuressa perheessä. Yritys vaatii paljon pyörittäjiltään mutta sanonnan mukaisesti myös antaa paljon.

– Ihmiset, jotka ovat meillä olleet pitkään, ovat luoneet oman tonttinsa ja työnkuvansa: kaikki vaikuttavat kokonaisuuteen. Iso muutos joukossamme oli, kun Miika Salonen tuli tuotantopäälliköksi vuonna 2007. Se vapautti omat käteni tuotteiden luomistyöhön ja tuotanto sai tuottavuutta ruokkivaa hyvää ohjausta tuekseen.

Kivijalkana kumppanuus

Kumppanuus on Luotosen mukaan Lagerbladin kivijalka.

– Tuotekehityspyynnöt tulevat yhteistyökumppaneilta, eri tuotemerkeiltä, ja me toteutamme ne käytännössä asiakasta kuunnellen. Alkutyö, konseptointi ja asiakkaan kuunteleminen, on tärkeää ja olen iloinen saadessani keskittyä siihen. Omia Lagerblad-tuotteita on verraten vähän ja tämä linja tullee säilymään jatkossakin. Kumppanuuskauppa on se, mihin haetaan lisää laajuutta, varmuutta, osaamista ja tehoa.

Vuonna 2012 yhtiöön hankittiin valurautapannulinja, jonka turvin on kyetty tuomaan tarjolle sellaisia tuotteita, jotka perustelevat lähtökohtaisesti Lagerbladin olemassaoloa, kuten esimerkiksi perinteinen paistettu muikku. Valurautapannulinja mahdollistaa klassisten kotiruokatuotteiden valmistamisen aidosti ja ammattikeittiömäisesti sekä jakamaan ne valtakunnallisesti.

Vastuullisuus viittana tulevaisuuteen

Tulevaisuus näyttää hyvältä.

– Pyrimme jatkossakin tekemään tuotteita, jotka erottuvat markkinoilla, kuitenkin oma alkuperäinen kodinomainen maku- ja ruokakokemuslinja säilyttäen.

Vastuullisuus on noussut yhdeksi tärkeäksi linjanvedoksi alkuperäisen tinkimättömän tekemisen linjan rinnalle tai osaksi sitä. Muunmuassa munakana raaka-aineena on kestävä valinta, koska se on haaskaamatonta hyvän kananlihan hyödyntämistä, millä on erittäin kevyt hiilijalanjälki.

Takana on jo pitkä kokemus HoReCa-sektorilta, mutta myös kuntapuolelle ollaan luomassa uutta liiketoimintaa. Silläkin puolella vastuullisuus on vahva tekijä.